Kovaan reeniin ja kisasuorituksiin valmistautuminen vaatii joskus itsensä psyykkausta. Pitää rakentaa mieleen voittajan ja superihmisen asenne. Otsikon lause sopii mielestäni täydellisesti tähän aiheeseen. Kun teet itsestäsi pedon, pääset eroon ihmisenä olemisen tuskasta. Jätä ihmisyys taaksesi, niin kipu ei enää satuta sinua. Kerran olen päässyt jalkatreenissäni sellaisen kynnyksen ylitse, että kipu ei enää haitannut. Prässätessä pudotussarjojen aikana ajatteli vain: nyt kun ollaan näin pitkälle päästy, miksi enää lopettaa. Se treeni oli luultavasti kaikista kovin mitä oon koskaan vetäny (ellei lasketa dieetin tyhjennysvaiheen sairaita maratontreenejä ilman hiilareita mut ne on oma lukunsa).
Sen kynnyksen yli pääseminen on tavoite. Sehän on melkein ympyrä, ensin treenataan mukavuusalueella, sen jälkeen tulee kipu sen yli päästyään taas palataan mukavuusalueelle kun ei enää tunnu miltään :D
Ajattelin muuten hommata kunnon kameran, nää sutturuudut alkaa vituttaa itteänikin :D |