Ei sitte treenata saatana

Aamulla heräsin iloisesti virkeänä uuteen päivään. Kun nousin sängystä, totesin itselleni: "tänään on kyykkypäivä :)" Samassa kun astuin ensimmäisen askeleen vasemmalla jalalla, totesin itselleni: "tänään ei ole kyykkypäivä, ai saatana kun sattuu ei perkele". Vasemman jalkaterän ulkosyrjässä tuntu sairas vihlova kipu. Ei mitään käsitystä mistä tullu, oonko unissani käyny kävelemässä katolla ja paskonu itteni, en tiedä. Mutta viesti oli selkeä, ei treenata kun ei edes kävellä. Vitutti taas ankarasti.

 

No onneksi tuli nyt tilaus tukusta, sai taas proteinumia ja aminohappoja :) Huomenna tehdään sitten reiden ojennusta, jos pääsen kävelemään salille. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato...